lauantai 30. kesäkuuta 2012

19.

Juu on taas ehtiny "pikkunen" hetki vierähtään tosta viimesimmästä kirjotuksesta, eipä vaan oo ollu oikein mitään ideoita ja ei tänne viitti mitään täysin turhaa paskaa kirjotella muiden luettavaks :D


Oon tässä jo jonkin aikaa ihmetelly tiettyjen ihmisten suhtautumista omaan parisuhteeseensa. Ite oon seurustellu viimeks tasan vuosi sitten ja mietin tasasin väliajoin että mikäköhän ihme meikäläisessä on vikana... Tuntuu että kaikki loppuu pienestäkin virheliikkeestä, mutta sitten seuraavanlaiset parisuhteet tuntuu kestävän vaikka mikä olis...


Esim. 1


Kaks suunnilleen samanikästä teiniä seurustelee ihaaaanan onnellisesti ulospäin, eikä suunnilleen pysty oleen sekuntiakaan erossa toisesta..muka. Toinen keksii valkosia valheita että saa olla kavereiden kanssa ilman että toinen suuttuu. Ja sitten se suuttuva osapuoli taas huutelee yleisesti ympäri kyliä kaikki pettämisjuttunsa ja lesoilee vieraiden miesten määrällä... Hyvin mielenkiintonen tapa ylläpitää parisuhdetta. Mutta ilmeisesti tuntuu toimivan hyvin, vaikka suhde ja sen rehellisyys onkin yhtä aitoja kun turkkilaisesta basaarista ostettu merkkilaukku...


Esim. 2


Jossain aiemmassa jutussa muistaakseni mainitsin sen, ettei mun mielestä oo mitään järkee kinata, jos toinen haluaa pepsiä ja toinen fantaa ja sitten kun suostuu toisen ehdotukseen ja heti onkin muka tossun alla. Mutta semmosta mä en ymmärrä, että jos suhteen toinen osapuoli käskee sut kolmelta aamulla käveleen 200 kilometriä ja sä vielä lähdet... Ymmärrän toki sen että rakastaan haluaa miellyttää mutta rajansa kaikella. Kyseinen tapaus varmaan lopettais hengittämisenkin jos toinen vaan käskis ja kiristäis vielä jollain... Suhteissa pitää olla jonkinlaista tasa-arvosuutta, vaikka se toinen ois kuinka ihana niin järkee saa toki käyttää..


Esim. 3


Parisuhde josta oisin lähteny aikoja sitten on just tämmönen... Kavereiden näkeminen kielletty, 99,9% pelkkää riitelyä, jatkuva on/off-kierre, molemmat pettää toisiaan kilpaa, väkivaltaa molemminpuolin lähes joka viikko, jos toinen käy paskalla ilman toista niin se on saletisti vieraissa... Voisin jatkaa loputtomiin tota listausta.. En todellakaan tiedä mikä tollasessa viehättää mutta osapuolet vois ajatella vähän muitakin ihmisiä. Miltä perheestä tuntuu kun yks on koko ajan ihan paskana, miltä kavereista tuntuu kun ilman syytä niiden tapaaminen kielletään, suunnitelmat perutaan jne... Siinähän viihtyy rauhassa vaan paskassa parisuhteessaan, mutta vois sitten olla aiheuttamatta ulkopuolisille jatkuvasti jotain ongelmia sen takia.



Siis tosiaan tää pistää miettiin, että kuinka paska seurustelukumppani mä ite oon kun suhteet kestää tuskin kahta kuukautta pidempään... Mä ite arvostan parisuhdetta tosi paljon (toisin kuin ERÄÄT), mutta silti kaikki loppuu aina siihen ekaan riitaan, tai sit ihan vaan ilman syytä. Mun mielestä hyvässä parisuhteessa ei tarvii kertoo toiselle 5 minuutin välein seuraansa ja olinpaikkaansa, nähdä kavereita salaa, lopettaa juhlimista, olla toisen kanssa 24/7 kahleilla kiinni, miettiä jokaista tekemäänsä liikettä sen toisen mielipiteen kannalta, eikä varsinkaan joutua kokeen väkivaltaa missään muodossa.


Ja ei, turhaan kyselette keitä noi esimerkit on, en sitä teille sano :). Ne voi olla joko läheisiä tai kaukaisempia tuttuja tai vaikka sukulaisia.. Mutta jos sulla herää epäilys että itse olisit joissain noista esimerkeistä, niin kannattaa vähän miettiä sitä oman parisuhteen laatua. Tollasia tapauksia on varmasti useempi kun yks maailmassa, mun elämä ei välttämättä pyöri 24/7 sun ympärilläs :).


Terve ja heipähei!

2 kommenttia:

  1. sukulaisia? toivottavasti ei me...:) ja pidät vaan nyt noista omista ajatuksistas kiinni, oon aiemminkin sanonu ett ne poijjaat ei vaan tiedä mitä ne menettää ;)

    VastaaPoista