13.

Haluan masentaa teidät tällein sopivasti päivää ennen ystävänpäivää...

Musta tuntuu että kovinkaan moni ei oo vielä kertaakaan ollu ihan oikeesti rakastunu johonkin (tässä iässä huom!) vaikka onkin saattanu luulla sillei... Varsinkin alkuhuumassa luulee helposti rakastuneensa ihan sydämensä pohjasta mutta hyvin äkkiä se tunne menee ohi, vaikkei se välittäminen silti loppuiskaan... Helpointa on tietty "rakastua" johonkin hyvännäköseen tai mukavaan ja semmoseen joka tykkää susta ihan hulluna ja sillon se homma voi toimia hyvinkin pitkää ilman sitä varsinaista rakkautta.

Mä olin joskus (ja oon vähän vieläkin, mutta en niin pahasti..) semmonen että ihastuin varmaan joka toiseen vastaantulijaan ilman minkäännäköstä syytä ja se meni useimmiten äkkiä vaa ohi ja kohde vaihtu, mutta ei se ollu mun mielestä mitenkään moraalitonta koska en tosiaankaan seurustellu niiden kanssa.. Se on toisaalta lohduttavaa kun tietää sen tunteen menevän kohta ohi, koska yleensä ihastumisen kohteella ei juurikaan oo mitään tunteita mua kohtaan...

Mutta sitten tuleekin helvetin mielenkiintonen probleema kun se tunne ei yhtäkkiä meekkään ohi vaikka kuinka yrität tehdä kaikenlaista... Ja lisäks se tunne onkin jotain paljon vahvempaa kun ihastuminen... Vaikka se ihminen ois kuinka hirvee kokonaisuus, niin ulkonäöltään, luonteeltaan, jutuiltaan ja tavalla millä se mua kohtelee, vaikka mulla ois muita ja vaikka kuinka haluaisin päästä koko ihmisestä eroon lopullisesti ja toivoisin etten ois ikinä tavannu sitä ja itkisin joka päivä silmät päästä sen tekojen ja sanojen takia niin silti ei vaan pysty päästään irti. Ja vaikka 99,9 koko hommasta on täyttä paskaa, se 0,1 prosenttia hyviä asioita korvaa kaiken sen tuskan ja vitutuksen...

Jotenkin vaan jostain syystä on tullu niin helvetin vahva tunneside johonkin, eikä sitä halua ikinä menettää vaikka se olis lopulta kaikkien kannalta parasta.. Jostain syystä jatkaa vaan ittensä huijaamista ja uskoo että mitä jos kuitenkin vielä jonain päivänä... Sitten kun on vihdoinkin järki voittamassa tunteet ja irti päästäminen tuntuu helpolta niin jotain tapahtuu ja rupee taas elättään turhia toiveita...

No, eipä sitä kukaan voi tietää mihin kaikki lopulta johtaa tai päättyy, mutta silti mä haluun uskoo että tosiaan, ehkä vielä jonain päivänä.....

Öitä.