2.

Päivän teeman mukaan kirjotan nyt sitten oman näkemykseni parisuhteista.

Itelläni ei hirveen montaa kunnollista parisuhdetta oo takana, jos yhtäkään.. Silti niiden loppuessa on aina ylitsepääsemättömän paska fiilis, vaikka mulla ei ookkaan tapana heti ekana seurustelupäivänä miettiä valmiiks häämekkoja ja lastennimiä. Kyllähän siinä silti ehtii kiintyä ja tulee tosi paljon hyviä muistoja yms. Haluisin toki seurustella jonkun kanssa josta tykkään kunnolla, mutta en nää mitään järkee seurustella kenenkään kanssa "vaan siks että on joku". Kukapa ei kaipais välillä lämpöö ja läheisyyttä ja blaa blaa mutta sitä saa ilman seurusteluakin pakon edessä..

Mun mielestä ois tosi kiva jos ois sellanen oma ihana hanipuppeli tossa viekussa ja elämä ois ihanaa mutta kun ei ole niin ei ole, sille ei vaan voi mitään jos ei oo törmänny kehenkään erityiseen (tai kehenkään joka huolis mua mutta no joo..)! Ihan turha ruveta lajitteleen ja arvosteleen ihmisiä esim. exien perusteella tai sen perusteella onko sinkku vai varattu. Ihmisiä me kaikki (suurimmaks osaks ainakin) ollaan ja parempi sinkkuna kun paskassa parisuhteessa...

Teini-ikään kuuluu seurustelu, useimmiten se loppuu ennen sen suurempaa vakiintumista ja se kuuluu asiaan! Oishan se nyt melko hirveetä seurustella 12-vuotiaasta asti jonkun kanssa ja sitten 40-vuotiaana löydät sen esimerkiks pettämästä sua sun parhaan kaverin kanssa ja vasta sillon tiedät mitä tarkottaa sydänsurut. Teinisuhteet nimenomaan opettaa oleen vahvempi sitten tulevaisuudessa kun suhteet on vakituisempia ja erot rumempia..

Tiedän muutamankin pariskunnan jotka on pystyny pitään yhtä teini-iästä asti ja muutaman teini-ikäsen pariskunnan joista ei edes olis vaikee uskoo että ne on aina yhdessä. Ite en välttämättä jaksais kyllästymättä olla jonkun kanssa 70 vuotta elämästäni, mutta ei sitä tiiä jos vaan oikee osuu näin aikasin kohdalle... Mutta jos teinisuhde on koko ajan jatkuvaa soutamista ja huopaamista ja vaikeuksia ja on/offia niin suosittelisin lopettaan leikin jo heti alussa... Okei joo suhteissa pitää olla riitojakin ettei hyvään oloon tuudittaudu ja kyllästy, mutta jos suhde on PELKKÄÄ vaikeutta ja valhetta niin asia on ihan eri..

Nykyään hirveen moni on jo 12-17-vuotiaana päättäny kenen kanssa on loppuelämänsä ja valitettavasti pakko sanoo että noistakin suhteista 99,9% on menneen talven lumia puolen vuoden sisällä... Ei siihen aina voi ite vaikuttaa, jos toinen ei haluakkaan jatkaa.. Sen takia ei kannata uhrata kaikkee "elämänsä kumppanin" takia, koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu ja koska hyvän suhteen eteen ei tarvii uhrata kaikkee sisältöö elämästä, koska sitten kun se ero jossain vaiheessa ehkä tulee, huomaa olevansa aika lailla tyhjän päällä ilman mitään tai ketään. Siinä vaiheessa on enää turha miettiä, että kannattiko pistää kaikki likoon ton nykyisen petturin/vihamiehen/nalkuttajan/orjuuttajan takia. Koska ikinä ei kannata.

Sekavaa settiä, mutta toivottavasti mun pointti tulee esille :D!
Hyvää illanjatkoo vaan!